Kalajokilaakson
Ilmailukerho

Perustava kokous pidettiin 1.8.1968, jolloin päätettiin perustaa Kalajokilaakson Ilmailukerho ry niminen yhdistys. Tarkoituksena oli kerätä alueemme ilmailun harrastajat yhteen ja tehdä ilmailua kaikkine harrastusmuotoineen tunnetuksi Kalajokilaaksossa. Tuolloin ilmailusta alueellamme oli vain muisto jäljellä; vanha sotilaskenttä Ylivieskan NIEMELÄNKYLÄSSÄ.

Suomen Ilmailuliitto hyväksyi KIK:n järjestöjäsenekseen 27.9.1968.

Kerho anoi silloiselta Ylivieskan kauppalalta käyttöoikeutta maa-alueeseen paikallisen ilmailukerhon sekä muun siviili-ilmailun käyttöön. Kauppalanhallitus suhtautuikin asiaan myönteisesti ja luovutti käyttöoikeuden juuri tuohon vanhan sotilaskentän alueeseen. Kulkulaitosten ja Yleisten töiden Ministeriön Ilmailuosasto ( Ilmailuhallitus nyk. Finavia) myönsi vielä luvan lentopaikan pitämiseen. Puitteet alkavalle kerhotoiminnalle alkoivat hahmottua.

Toiminta aloitettiinkin yleisötilaisuudella jossa esitettiin ilmailuaiheisia filmejä ja keskusteltiin ilmailusta yleensä.

Nuoret tulivat innokkaasti mukaan ja toiminta painottui aluksi lennokkirintamalle. Parhaimmillaan kerhotiloissa kauppalan keskustassa ahersi n. 40 poikaa lennokkien parissa.

Ensimmäiset lennokkikilpailut pidettiin keväällä 1969. Alkeisliidokkisarjan ykkönen oli Jarmo Jylhä ja A1:n paras Hannu Heikkilä. Kilpailun ulkopuolella lennätti A2:n liidokkia Markku Lähetkangas ja kerhon ensimmäinen puheenjohtaja Jorma Lähetkangas. Osanottajia oli 11.

Kerho toimi vilkkaasti aina vuoden 1969 loppuun mutta sen jälkeen toiminta pysähtyi. Syynä oli monien kerhon puuhamiesten paikkakunnalta poismuutto. Vasta 1973 marraskuussa pidettiin ”henkiinherättämiskokous” jossa todettiin, että ilmailuharrastajia jokilaaksossa on kuitenkin runsaasti. Kerhotoiminta oli siis aiheellista elvyttää. Asian ottivat harteilleen toimintavuoden 1974 johtokunta: pj Eero Lehto, vpj. Veli Tanska, siht. Juhani Petsalo ja jäsenet Jorma Repo, Mauri Repo. Myös moottorilentokoulutus saatiin järjestettyä Kauhavan Lentokoulun ja Kansalaisopiston yhteistyöllä. Keväällä ensimmäiseltä kurssilta valmistui kymmenen oppilasta, jotka saivat A2 eli yksityislentäjän lupakirjan. Tuoreiden pilottien joukossa oli myös yksi kauniimman sukupuolen edustaja: Riitta Palonen Ylivieskasta.

Purjelento toi uutta väriä jokilaakson taivaalle. Kesäkuussa Raahen Ilmailukerhon kanssa pidetylle kurssille tuli oppilaita mm. Haapavedeltä, Kalajoelta ja Ylivieskasta. Kesäkuun aikana kerholaisilla oli myös mahdollisuus osallistua palolentoihin; aluksi tähystäjänä koneen Alatalo & Petsalo mukana. Moottorikoneen vuokraus kerhon käyttöön oli järjestetty Pyhäjokialueen Ilmailukerhon kautta.

Samoihin aikoihin Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto aloitti tutkimuksen uuden lentokentän tarpeesta läänin eteläosaan.

Syyskesällä 1975 tuli hyviä uutisia. Kaupunki oli anonut silloisen kentän luokittelua viralliseksi pienliikennekentäksi. Lokakuussa Ilmailuhallituksen edustajat kävivät tarkastamassa kentän ja se puutteistaan huolimatta sai varsin hyvän lausunnon. Kaupunki lupasi edelleen kehittää kenttää. Kerhoa tilaisuudessa edustivat pj Veli Tanska ja jäsen Veikko Autere.

Moottorikoneen vuokraus helpottui myös huomattavasti Revon Rallye Clubin tullessa paikkakunnaille. Yleisen lentoharrastuksen lisäämiseksi järjestettiin yleisölennätyksiä seuraavana keväänä. Syksyllä pidetyissä jäsenten välisissä maaliinlaskukilpailuissa voittajaksi selviytyi Jorma Repo. Myös vuonna 1977 toiminta painottui voimakkaimmin moottorilentosektorille. Siihen olikin varsin hyvät mahdollisuudet: Revon Rallye; Pyhäjokialueen IK:n Cessna 172 ja vielä loppuvuodesta Esko Ijäksen Piper Cherokee.

Marraskuussa Ilmailuhallitus myönsi Ylivieskan kaupungille luvan lentokentän rakentamiseen ja pitoon.

Kesällä 1978 Kannuksen Lentäjät ostivat Repo Oy:n Rallyen. Käytettävissä oli kuitenkin vielä edelleen Pyhäjokialueen IK:n C172 vaikkakin se oli parhaan kauden sidottuna palolentoihin. Niihin osallistuikin kolme kerhon lentävää jäsentä. Kilpailutoimintaa järjestettiin keväällä ja syksyllä maaliinlaskukisojen merkeissä. Vierailevat PYIK:n lentäjät veivät kuitenkin koko potin. Keväällä paras oli Paavo Hintikka ja syksyn ykkönen Kari Penttinen. Seuraavana vuonna Liikenne ja Lentokoulu Repo hankki kalustokseen Piper Cherokeen joka olikin lähes koko kauden kerholaisten käytettävissä. Palolentoihin osallistui edelleen kerhon lentäjiä.

Elokuun 19. päivänä Lentokurssi 7:n oppilaat 35 vuotis kurssijuhlan puitteissa kaupungin vieraina. Heidät oli aikoinaan koulutettu Ylivieskan kentällä. Oppilaita oli ollut 62 ja vielä oli mukana 24. Kolme heistä tuli omalla koneella Ylivieskaan. Veli Tanska oli kerhon edustajana lennättämässä veteraaneja.

Kaupunki hoiti edelleen kenttää täysin omin voimin. Sen kunto pysyi hyvänä vaikka vaatikin runsaasti taloudellisia ponnistuksia. Rakensihan kaupunki samaan aikaan uutta lentokenttää Pylväälle. Toiveet uudelle kentälle pääsystä kasvoivat lentotoiminnan vilkastuessa. Vanha lentokenttä sijaitsi aivan raviradan vieressä ja myös se asetti jonkin verran rajoituksia ilmailulle.

Purjelentotoiminnan pitkä hiljaiselo päättyi 1901 kun KIK osti Vaasan Lentokerholta kaksipaikkaisen Bergfalke II purjekoneen. Teoriakoulutus aloitettiin omin voimin Repo Oy:n tiloissa. Opetuksesta teoria- ja lentopuolella vastasi Tero Heikura. Hinauskonetta hoiteli koko kurssin ajan Esa Salminen. Purjelentäjän lupakirjan suoritti neljä henkilöä.

Lentokentän huono kunto vuonna 1982 ajoi ilmailuharrastajat ensin Ylivieskasta Kruununkylään ja sitten Haapavedelle. Purjelentokurssi pystyttiin järjestämään Kruununkylässä. Kalustona oli Kerhon Bergfalke II joka talven aikana oli maalattu täydellisesti innokkaan purjelennon harrastajan Mauno Nisulan toimesta. Kurssilta valmistui kolme oppilasta. Kouluttajana oli Seppo Heikura. Uusi lentokenttä valmistui saman vuoden syksyllä mutta toimintaa sieltä ei vielä kunnolla päästy aloittamaan.

Uudesta kentästä huolimatta kerhotoiminta hieman laantui seuraavana kahtena vuotena. Purjelentoharrastus kärsi eniten hallitilojen puutteesta. Uusi koulutuslupa aiottiin kuitenkin hankkia ja Kouvolan Ilmailuyhdistykseltä ostettiin K-7 Röhnadler purjekone. Kero julkaisi myös oman Nousukaarto lehden vuonna 1985. Seuraava talvi hupeni kevään 1986 ilmailutapahtuman suunnitteluun. Tapahtuma pidettiin 17.5.1986 lentoasemalla. Sää ei ollut paras mahdollinen mutta ilmailusta kiinnostuneita oli kuitenkin runsaasti. Eniten mielenkiintoa herättivät taitolentäjä Seppo Saario ja Eagle sekä Ilmavoimien Hawk ja Vinka. Yleisölennätyksessä oli myös Wasa Wings mukana, kaksimoottorisella Cessna Titanilla.

Vuosi 1988 on varmasti ollut vilkkaimpia kerhon historiassa. Huhtikuussa järjestetyt koulutuspäivät saivat positiivista palautetta. Luennoitsijoita oli Ilmailuhallituksesta, Oulun lennonjohdosta ja Ylivieskan lentoasemalta. Kesän aikana kerholle järjestyi myös koulutuslupa suuren suosion saavuttaneille ultrakeveille. Kouluttajana toimi Raimo Takkunen Vieskan Ultrasta. Moottorilentopuolella vuoden suurin juttu oli oman koneen hankinta kerholle. Lennokkisektorilla tehtiin historiaa;  saatiinhan Ylivieskaan järjestettyä radio-ohjattavien  taitolennokkien F3A luokan  SM-osakilpailu, kilpailut järjestettiin myös 1989 ja 1990. Ilmailupäivät pidettiin 28.8. lentoasemalla yhteistyössä Pyhäjokialueen IK:n kanssa.

Lennokkitoimintaa varten teimme esityksen 19.11.1989 Ylivieskan kaupungille maa-alan vuokraamisesta kerholle lennokkikentän rakentamista varten Katajaperälle. Kaupungin Tekninenlautakunta hyväksyi  kokouksessaan 16.1.1990 esityksemme ja saimme käyttöömme maa-alueen esittämältämme paikalta.

Kirjaudu

© 2013 Kalajokilaakson Ilmailukerho ry